Ei, ei, on niin vaikea uskoa, etta ylihuomenna on viimeinen paiva Beacon Centerissa, ja perjantaina alan tehda matkaa takaisin Suomeen. Toisaalta se on jo helpotus, mutta toisaalta en haluais lahtea. Eilen kuitenkin tuli ensimmaista kertaa sellainen pieni kyllastyminen, etta ehkapa alan vahan kypsyakin jo tahan. Eniten jaan kaipaamaan tata englannin puhumista. Se on kivaa :) Nyt olen vihdoinkin oppinut jo puhumaan edes vahan brittilaisittain! Ja Black Countryn murresanojakin sisaltyy puheeseeni.

Nyt on siis maaseutukaupunki Kinver, Dudley Zoo & Castle seka Wolverhampton tarkastettu. Kinver oli vahan pettymys, koska olin vain keskustan alueella, joten en nahnyt sita varsinaista maaseutua. Taalla tosin on ihan sama minne pain lahtee, niin maaseutu ei ole kaukana, silla sita on vahan joka puolella. Onneksi en sattunut saamaan paikkaa Lontoosta!! Dudleyn elainpuisto oli oikein kiva, paasymaksu oli kyllakin enemman kuin odotin, mutta eiko hyvasta kannata maksaa. Dudleyn linnan takia oikeastaan elainpuistoon meninkin, silla paastakseen linnaan taytyy menna elainpuistoon, silla linna sijaitsee elainpuiston sisalla. Oli mahtavaa kiiveta linnan torniin ja nahda koko Dudley! :D Se oli mahtavaa. Wolverhamptonissa kavin taidenayttelyssa ja kiertelin vahan kaupoissakin. En tosin kauaa jaksa sita ihmismaaraa.

Nyt vasta alan loytaa jonkinlaista jarkea syomisiini taalla. On ollut vaikeaa, kun se on ollut aika epasaannollista, ja etenkin se, etta iltaruoka on ollut aikaisintaan puoli viidelta, on verottanut voimiani. On aika raskasta, etta syon aamupuuroni n. 7.30, tyopaikalla evaat (jogurtti, leipa, omena ja banaani) n. klo. 12 ja paivallisen viiden aikoina, pahimmillaan puoli seitsemalta! Olen siis syonyt arkipaivina kolme ateriaa. Olen myos maaratietoisesti joutunut opettelemaan jattamaan ruokaa, silla Tracyn minulle valmistamat annokset saattavat joskus olla todella suuria! Enka mina ole aikaisemminkaan osannut jattaa ruokaa, vaan olen syonyt sen, mita olen lautaselleni ottanut - taalla minulle on laitettu kaikki suoraan lautaselle. Lisaksi kaikki perheen jasenten annokset valmistetaan erikseen, annokset eivat valttamatta ole samanlaisia. Suomessa yleensa on niin, etta valmistetaan esimerkiksi jokin pata tms. josta kaikki saavat kayda hakemassa. No, taalla jokaiselle laitetaan erikseen ruoka, esim. nuudelit keitetaan erikseen, kurkunpalat leikotaan erikseen jne. Juuri taman ruoka-asian vuoksi olen eniten kaivannut omaa huushollia ja omaa paatosvaltaani. Olen ollut taysin riippuvainen heidan ruoka-ajoistaan. Minulla kun on aika tarkkaa tuon syomisen kanssa - minun pitaisi syoda ennemmin vahan kerralla useammin kuin paljon kerralla harvemmin. Minun mahalaukkuni kun ei ole mikaan valtava, ja on tarkkaa tuon sokeri laskun kanssa. Menen ihan sekaisin kun on tarpeeksi pitka ruokavali.

Lahtopaivan suhteen lahes kaikki on ihan selvaa. Typeraa on se, etta kun linja-auto lahtee Dudleysta klo.8.30, se on perilla Lontoon Stanstedin lentoasemalla vasta 13.25!! Kun ihmettelin sita Tracylle, han tuumasi, etta todennakoisesti linja-auto tekee joitakin pidempia pysahdyksia, kuten kerran kun han oli mennyt johonkin samalla linja-autolla, se oli seissyt 70 min jossain valilla! Naurettavaa. Sina viikonloppuna, kun menin Lontooseen, matka kesti vahan alle 3 tuntia. Tietenkin se on eri asia, kun ollaan menossa lentokentalle, eika Lontoon keskustaan. Lahtopaivan (tai oikeastaan lahtopaivien) aikataulu on siis tama:

• Linja-auto lahtee Dudleyn bussiasemalta klo.8.30
• Perilla Lontoon Stanstedin lentokentalla 13.25
• Lento Suomeen lahtee 17.50
• Perilla Suomen aikaa 22.30
• Olen yota Tampereella
• Juna Tampereelta Kauhavalle lahtee lauantaiaamuna klo.9
• Perilla Kauhavalla 11.05
• Kauhavalta toivottavasti joku tulee hakemaan, kun juna on perilla :) Sitten kiireen vilkkaa Veteliin, ja Kaustiselle klo.X (14?) Hintrekin lenkkia juoksemaan!

Olen monta kertaa herannyt yolla siihen, etta joku hullu lintu pitaa aanta. Huutaa suorastaan. Se on todella raivostuttavaa. Kuulostaa vahan pollolta (pisteelliset o:t), mutta se ei ole, sen tiedan. Kyselin tyopaikalla siita ja yritin matkia sen aanta (tosin en muistanut silla hetkella tasmalleen minkalaista aanta se pitaa), ja he ehdottivat, josko se olisi pulu. Hahhah, ehka pulu ei huuda. :D

Ensimmaisina viikkoina tuli kova ikava Suomeen varsinkin siksi, kun tuomet niin tuoksuvat! Olin eilen Emilyn kanssa Merry Hillin ostoskeskuksessa kaymassa ja loysin suht. edulliseen hintaan juoksutrikoot! Kun ihastelin juhannusruusuja ja niita samanlaisia ruusuja, jotka ovat vain violetinpunertavia, Emily sanoi, etta ne ovat olleet kukassa jo kolme kuukautta! Ei voi muuta kuin ihmetella... Tyopaikallakin sanoin, etta olen niin yllattynyt siita, kuinka taalla on jo ihan kesa ja vihreaa. He vastasivat vain, etta taalla on aina vihreaa!

On kasittamatonta, kuinka aika lentaa. Minulla ei viela ole edes mikaan kasittamattoman kova ikava kotiin, tietenkin aina vahan, mutta ei mitenkaan tuskallisesti. Taman viikonlopun jalkeen on jaljella enaa yksi taysi viikko taalla, plus viisi paivaa! Hetkeakaan en ole katunut, etta tanne tulin. Ei vaan olenpas! Ainoastaan silloin, kun oli niita alkusotkuja harjoittelupaikan suhteen. :) Eilen kavin varaamassa bussimatkan Lontoon lentokentalle Stanstediin. Jaljella olevina paivina olisi tarkoitus kayda viela Birminghamissa ja Wolverhamptonissa, seka katsastamassa 'the real countryside' eli Kinver. Tai no on taalla maalaismaisemaa oikeastaan pitkin poikin joka paikassa, mutta siella kuulemma ainakin on todella kaunista maalaismaisemaa. Wolverhamptonissa on myos taidegalleria, jonne on ilmainen paasy, sinne haluan ehdottomasti menna. Lisaksi lupasin eilen Emilylle, etta han saa tulla kanssani Dudleyn elaintarhaan, jossa siis on Dudley Castle (jonka takia siella haluankin kayda). Emily sanoi, etta he eivat saa menna sinne koulusta, koska siella kummittelee. Mina naureskelin ja sanoin, etta ei ole, ja mina kylla suojelen, jos jotain tulee. :D Emily on ihana. <3 Han sanoi, etta olen kaikista kivoin vaihtari, joka heilla on ollut (eilen Merry Hillissa kaydessamme ostin meille jaatelot ;D).

Tanaan tyopaikalla sain kuuluttaa bingonumerot. Se oli hauskaa. Eras miesporukka sanoi, etta kuulostan aivan kanadalaiselta, tai vahintaankin amerikkalaiselta, kun lausun. Naureskelin ja sanoin vain, etta varmaan siksi, koska emme koulussa lue brittienglantia vaan lahinna amerikanenglantia. Aantamys painottuu enemman siihen. Englantiani on kylla kehuttu vahan valia, ja jai niin mieleen, kun eras mummu oli niin vaikuttunut, kun sanoin olevani Suomesta. "Your English is perfect!" Olen aika tyytyvainen. Itsevarmuutta olen kylla kielen puhumiseen saanut, vaikkeivat kaikki sanat tulekaan heti mieleen, ja puhun aika hitaasti.

Haista ja eri perinteista olemme taalla kayneet (tyopaikalla) lukuisia keskusteluita. Tanaankin puhuimme siita, etta mita englantilaisissa ja suomalaisissa haissa yleensa tehdaan. Siihen paadyimme sita kautta, kun mainitsin, etta meilta meni bandi alta, ja se on nyt vahan ongelmana: ja etta ihan perinteisissa maalaishaissa tanssitaan - ja nimenomaan valsseja ja vastaavia. Taalla siirrytaan kirkon tai maistraatin jalkeen hotelliin tai vastaavaan, jossa syodaan ja sen jalkeen "biletetaan", eli on aina diskotanssia.

The London Eye.

Big Ben (how come :D)

The Finnish Church of London, jossa kavin saunassa. Tuo valkoinen, jonka seinasta pitaisi nakya Suomen lippu.

Hotellihuoneeni. Yritin epatoivoisesti saada hyvaa kuvaa, josta nakyisi koko pikku huone, mutta en oikein onnistunut. Kiipesin poydallekin ja otin kuvan siita perspektiivista! :)

The Underground I moved from place to place with.

MERRY HILL

Merry Hill on seka paikan nimi etta Englannin toiseksi suurimman ostoskeskuksen nimi. Se sijaitsee ihan asuintaloni lahella, arviolta 400-500m matkan paassa. Tama paikka, jossa asun on siis Brierley Hill, ja Brierley Hill on paikka Dudleyssa. Vahan niin kuin Rayrinki on paikka Vetelissa. Tama koko alue, jossa asun, on todella kaunis. Kanaali virtaa koko alueen lapi kierrellen kaarrellen ja olen kaynyt paljon juoksemassa sen varrella. Sielu lepaa, kun paasee luontoalueelle, jossa ei nay autoja mailla halmeilla, ja saa juosta niin paljon kuin virtaa riittaa.

Kanaalin vasemmalla puolella Merry Hillin ostoskeskus. Tai oikeastaan osa siita, se nimittain on niin valtavan iso, ettei sita saa mahtumaan yhteen kuvaan, vaikka kuinka kaukaa yrittaisi. Kuva otettu sillalta.

Kuva toisesta suunnasta, Merry Hill siis oikealla puolella (ei nay kuvassa). Silta, jolta otin ylemman kuvan, pitaisi nakya suoraan edessa kanaalin kaarteessa (mutta ei nay, koska kuva on niin tumma).

Tama kuva on taas toisesta suunnasta. Merry Hill vasemmalla puolella.

Tassa nyt osaa Merry Hillista. Katsokaa autojen lukumaaraa: ja kello oli lahempana kahdeksaa illalla.

Tuo maki on minusta aivan kasittamattoman kaunis. Vertaa kuvaa ylimmaiseen Merry Hill - kuvaan, tuo maki pitaisi nakya oikealla ylareunassa, kyllakin aika pienella. Luulen, etta linna, joka maella nakyy, on Dudley Castle. Merry Hill oikealla puolella kuvaa.

Tykkaan kovasti uudesta harjoittelupaikasta. Siella ei ole tyontekijoita, jotka kohtelisivat minua niinkuin minua ei olisikaan. Aluksi oli aika vaikea suhtautua ihmiseen, joka ei nae mitaan: oli asetuttava hanen asemaansa. Sokea ihminen ei tieda, onko hanen vierellaan joku, joka ei puhu mitaan, vai ei ketaan. Ei tama hoidollisesti ole mitenkaan haastavaa, mutta ainakin uutta ja ihmeellista. Aluksi ajattelin, etta paivatoiminta, johon sisaltyy muun muassa kasityot, muotoilu ja biljardin peluu, olisi tylsaa. Mutta tanaan maalatessani jonkun toisen tekemaa savityota, tuntuikin yllattavan mukavalta! En ole ikina mieltanyt itseani mitenkaan kuvataiteellisesti lahjakkaaksi, mutta maalaaminen olikin kivaa. Toiden parissa keskustelin asiakkaiden ja muiden ohjaajien kanssa. Laakinnallista puolta ei tule tassa tyossa harjoitettua yhtaan, mutta ehka saan toivottavasti tehda sita kesalla ja myohemmin elamassani. Paljon olen kaynyt keskusteluita koskien Suomea, Englantia ja niiden eroja seka haita (pisteelliset a:t). Sen jalkeen, kun kerroin menevani naimisiin elokuussa, joka kerta kun minut on esitelty jollekin, asia on aina muistettu mainita ja siita on oltu suorastaan ylpeita. On ollut ihan mukava saada positiivista huomiota.

Rakennus on iso, ja siihen kuuluu monta eri osaa, ja koko pihapiirissa muutenkin on monta eri rakennusta: yksi niista on vanhustentalo, yhdessa valmistetaan ruoka, yhdessa on paivatoiminnan 'pottery'tila seka biljardipoyta ja keilausvalineet, yksi rakennus sisaltaa joidenkin sokeiden, jotka kayvat Beacon Centre for the Blind - paivatoiminnassa, asunnot, "Bungalows" in English.

Autot lahdossa viemaan asiakkaita koteihinsa paivan paatteeksi.

Rakennus tielta pain katsottuna. Varsinainen tyopaikkarakennukseni ei nay tasta, se on taman rakennuksen takana.

Liikenteesta viela. Taalla ei ole lahes ollenkaan suojateita, hyvin harvassa olen niita nahnyt. Niita on, mutta ei paljon. Suojatiet kylla sujuvoittaisivat liikennetta huomattavasti, silla nykyinen tilanne on vaikea seka jalankulkijalle etta autoilijalle, koska jalankulkijat ylittavat kadun lahes missa tahansa tien kohdassa. Autoilijat eivat luovuta 'vuoroa' jalankulkijalle koskaan: joskus joutuu odottamaan kauankin ennen kuin paasee kadun yli, jos on kovinkin ruuhkaista. Pyorailijat eivat pyoraile jalkakaytavalla, vaan siina missa autotkin, tosin sivussa (sain itse asiassa vasta alkuvuodesta tietaa, etta nain asian pitaisi lain mukaan mennakin!). Itse en kylla todellakaan uskaltaisi menna siihen hullunmyllyyn sekaan, olkoonkin pyorailykypara paassa.

Opel on taalla Vauxhall! Sita en tiennyt tanne tullessani, joten hammastyin aika lailla, kun nain Corsan, jonka perassa luki Vauxhall. Heratti pienta hilpeytta jalkeen pain ajatellen. :)

Kirjasto sulkeutuu kohta, joten pitaa kirjoittaa pikatiivistelma. Aloitin tanaan uudessa harjoittelupaikassa, joka on Beacon Centre for the blind, eli eraanlainen sokeain ja huononakoisten keskus. Toiset suomalaiset opiskelijat ovat siis olleet siella toissa ja tykanneet hirvean paljon. Itsekin olen hyvin optimistinen, ainakin se on jotakin ihan uutta, mita en ole ikina ennen kokenut.

Lontoon reissu meni erittain hyvin, mitaan ei varastettu eika minulle sattunut mitaan. Harmi vain, etten ehtinyt nahda ihan kaikkea sita, mita olisin halunnut, mutta tarkeinta oli, etta paasin saunaan ja nain Big Benin. :D Hotellimajoitus ylitti odotukseni, kuten jo sanoinkin aiemmin, ja maanalaisella matkustaminen oli hirmu kivaa. Waterloo oli sellainen paikka, jossa olisin voinut olla pidempaankin, mutta minulla oli sen verran kiireinen aikataulu, etten ehtinyt. Siella siis oli mm. London Eye. Laitan kuvia tanne heti kun ehdin. Nautin kylla reissusta hyvin paljon!