No niin, eli siis kylla minulle jarjestyi jonkinmoinen harjoittelupaikka viimeinkin. Se ei ole yhtaan sita, mita toivoisin, eika siina ole minulle tarpeeksi haastetta, mutta se saa nyt kelvata, koska muuta mahdollisuutta ei ole. Eilen siis menin Brettel Lane Day Centerille tutustumaan, ja he olivat siella kylla ihan avoimia ottamaan minut vastaan. Paikka siis on paivakeskus, jonne vanhukset tulevat kotoaan arkisin viettamaan paivaansa. Totesin kylla heti sinne paastessani, ettei tassa ole tarpeeksi haastetta minulle. Keskustelin henkilokunnan kanssa ja sanoin, etta kayn viela Dudley Collegella kyselemassa, olisiko muista paikoista kuulunut mitaan, ja ilmoitan sitten heille, etta tulenko vai enko. Ongelmana on myos se, etta en tule saamaan tuntejani tayteen, silla minulta kysyttiin, kuinka monta paivaa viikossa tahtoisin tehda. No, sanoin, etta tunteja tulisi kertya viikossa 35, mika tarkoittaa 7h/pva viitena paivana viikossa. Menin takaisin Collegelle ja selitin tilanteen, ja tama opettajatar alkoi taas kysella eri paikkoja ja selvitteli asioita. Sairaalaan han oli jattanyt soittopyynnon, mutta he eivat olleet soittaneet viela takaisin. Opettajatar soitti sairaalaan uudestaan. Sielta sanottiin, etta he eivat voi tarjota minulle harjoittelupaikkaa, mutta voisin tehda paivan siella ja paivan taalla. Sehan ei taas minulle kay, koska olen taalla vain maaratyn ajan, ja koulun antamia harjoittelua koskevia tehtavia on mahdoton tehda, ellei ole samassa paikassa koko harjoitteluaikaa. Opettajatar sanoi, etta yksi mahdollisuus on se, etta olen paivakeskuksessa tietyn ajan, ja sitten tietyn ajan jossain toisessa paikassa. Selitin hanelle kylla, etta minulla pitaisi olla selvyyden vuoksi vain yksi harjoittelupaikka, mutta annoin hanen kuitenkin soittaa viela yhteen paikkaan ja kysya edella mainittua mahdollisuutta. Heille ei kuitenkaan kaynyt, joten asia oli selva. Minun oli pakko ottaa paivakeskuspaikka.

Menin harjoittelupaikkaan tana aamuna klo.9. Juttelin muiden tyontekijoitten kanssa jonkin aikaa, ja he vaikuttivat ihan mukavilta. Olin suorastaan hammastynyt, miten helposti paasin tyohon sisalle, varmaankin sen vuoksi, etta olen ennenkin ollut vanhustyossa. Paiva alkoi teen ja paahtoleipien tarjoilemisella. Siina olin hyvinkin oma-aloitteisesti mukana. Tyontekijoita tuli paivan mittaan koko ajan lisaa, ja lounaan aikana huomasin, etta meita tyontekijoita oli kohtuu pienessa keittiossa seitseman, ja osa tyontekijoista oli viela lahtenyt osan vanhusten kanssa retkelle! Aamulla tuli juteltua muiden tyontekijoiden kanssa huomattavasti enemman, lounaan aikana juuri kukaan ei jutellut minulle mitaan. Paiva oli ainoastaan vanhusten kanssa juttelua ja keittiotoita. Olen nyt paivan jalkeen viela enemman niissa ajatuksissa, etta tuossa paikassa minulla ei ole mahdollisuutta kohdata mitaan muuta tavoitettani kuin se, etta opin keskustelemaan vieraalla kielella vanhusten kanssa. Olen myos aika pettynyt siihen, etta tyontekijoista kukaan ei antanut minulle minkaanlaista palautetta mistaan, toki ei voi olettaakaan, etta olisi helppoa antaa uudelle (ja viela ulkomaalaiselle) ihmiselle palautetta, mutta juuri siksi olen pettynyt, koska tein niin paljon tyota! Olin hirmu oma-aloitteinen ja tein kyselemattakin monenlaista, mutta kyselin silti paljon lupia tehda asioita. Olin itse asiassa aika tyytyvainen itseeni, koska parjasin tosi hyvin ensimmaiseksi paivaksi! Yleensa minun on vaikea olla tyytyvainen itseeni ja vaadin itseltani paljon, ja juuri siksi olin pettynyt toisiin tyontekijoihin. Mutta ehkapa sitten, kun opin tuntemaan heita enemman, ja saan keskusteltua heidan kanssaan muustakin kuin siita, etta olen Suomesta ja taalla 5 viikkoa (heh), asiat alkavat luistaa paremmin. Tosin olen aika lailla varma, etta kyllastyn tuohon hyvin nopeasti, silla kotipalvelussa nelja viikkoa ollessani loppuvaiheesta olin kyllastynyt, ja siina sain sentaan tehda paljon enemman ja monenlaista! Kotitoita saa tavallisessa elamassa tehda muutenkin: osaan kylla tayttaa tiskikoneen, pyyhkia poytia ja tarjoilla teeta... On vain loydettava jokin muukin henkireika kuin liikunta, jotta jaksan. Kunpa loytaisin taalta jostain jotakin, mita soittaa, nuotteja minulla on kylla mukana, mutta ei ole mitaan soitinta jota soittaa...