Ei, ei, on niin vaikea uskoa, etta ylihuomenna on viimeinen paiva Beacon Centerissa, ja perjantaina alan tehda matkaa takaisin Suomeen. Toisaalta se on jo helpotus, mutta toisaalta en haluais lahtea. Eilen kuitenkin tuli ensimmaista kertaa sellainen pieni kyllastyminen, etta ehkapa alan vahan kypsyakin jo tahan. Eniten jaan kaipaamaan tata englannin puhumista. Se on kivaa :) Nyt olen vihdoinkin oppinut jo puhumaan edes vahan brittilaisittain! Ja Black Countryn murresanojakin sisaltyy puheeseeni.

Nyt on siis maaseutukaupunki Kinver, Dudley Zoo & Castle seka Wolverhampton tarkastettu. Kinver oli vahan pettymys, koska olin vain keskustan alueella, joten en nahnyt sita varsinaista maaseutua. Taalla tosin on ihan sama minne pain lahtee, niin maaseutu ei ole kaukana, silla sita on vahan joka puolella. Onneksi en sattunut saamaan paikkaa Lontoosta!! Dudleyn elainpuisto oli oikein kiva, paasymaksu oli kyllakin enemman kuin odotin, mutta eiko hyvasta kannata maksaa. Dudleyn linnan takia oikeastaan elainpuistoon meninkin, silla paastakseen linnaan taytyy menna elainpuistoon, silla linna sijaitsee elainpuiston sisalla. Oli mahtavaa kiiveta linnan torniin ja nahda koko Dudley! :D Se oli mahtavaa. Wolverhamptonissa kavin taidenayttelyssa ja kiertelin vahan kaupoissakin. En tosin kauaa jaksa sita ihmismaaraa.

Nyt vasta alan loytaa jonkinlaista jarkea syomisiini taalla. On ollut vaikeaa, kun se on ollut aika epasaannollista, ja etenkin se, etta iltaruoka on ollut aikaisintaan puoli viidelta, on verottanut voimiani. On aika raskasta, etta syon aamupuuroni n. 7.30, tyopaikalla evaat (jogurtti, leipa, omena ja banaani) n. klo. 12 ja paivallisen viiden aikoina, pahimmillaan puoli seitsemalta! Olen siis syonyt arkipaivina kolme ateriaa. Olen myos maaratietoisesti joutunut opettelemaan jattamaan ruokaa, silla Tracyn minulle valmistamat annokset saattavat joskus olla todella suuria! Enka mina ole aikaisemminkaan osannut jattaa ruokaa, vaan olen syonyt sen, mita olen lautaselleni ottanut - taalla minulle on laitettu kaikki suoraan lautaselle. Lisaksi kaikki perheen jasenten annokset valmistetaan erikseen, annokset eivat valttamatta ole samanlaisia. Suomessa yleensa on niin, etta valmistetaan esimerkiksi jokin pata tms. josta kaikki saavat kayda hakemassa. No, taalla jokaiselle laitetaan erikseen ruoka, esim. nuudelit keitetaan erikseen, kurkunpalat leikotaan erikseen jne. Juuri taman ruoka-asian vuoksi olen eniten kaivannut omaa huushollia ja omaa paatosvaltaani. Olen ollut taysin riippuvainen heidan ruoka-ajoistaan. Minulla kun on aika tarkkaa tuon syomisen kanssa - minun pitaisi syoda ennemmin vahan kerralla useammin kuin paljon kerralla harvemmin. Minun mahalaukkuni kun ei ole mikaan valtava, ja on tarkkaa tuon sokeri laskun kanssa. Menen ihan sekaisin kun on tarpeeksi pitka ruokavali.

Lahtopaivan suhteen lahes kaikki on ihan selvaa. Typeraa on se, etta kun linja-auto lahtee Dudleysta klo.8.30, se on perilla Lontoon Stanstedin lentoasemalla vasta 13.25!! Kun ihmettelin sita Tracylle, han tuumasi, etta todennakoisesti linja-auto tekee joitakin pidempia pysahdyksia, kuten kerran kun han oli mennyt johonkin samalla linja-autolla, se oli seissyt 70 min jossain valilla! Naurettavaa. Sina viikonloppuna, kun menin Lontooseen, matka kesti vahan alle 3 tuntia. Tietenkin se on eri asia, kun ollaan menossa lentokentalle, eika Lontoon keskustaan. Lahtopaivan (tai oikeastaan lahtopaivien) aikataulu on siis tama:

• Linja-auto lahtee Dudleyn bussiasemalta klo.8.30
• Perilla Lontoon Stanstedin lentokentalla 13.25
• Lento Suomeen lahtee 17.50
• Perilla Suomen aikaa 22.30
• Olen yota Tampereella
• Juna Tampereelta Kauhavalle lahtee lauantaiaamuna klo.9
• Perilla Kauhavalla 11.05
• Kauhavalta toivottavasti joku tulee hakemaan, kun juna on perilla :) Sitten kiireen vilkkaa Veteliin, ja Kaustiselle klo.X (14?) Hintrekin lenkkia juoksemaan!